Äitini vei minut Helsingissä olevaan kouluun (en satu muistamaan koulun nimeä) ”pääsykokeisiin”, missä valittiin tarkoin säännöin hakijoista lahjakkaimmat opiston balettitunneille. Olin silloin melko nuori ja senpä takia en pysty muistamaan tarkoin kyseisestä päivästä, mutta pieniä muisti katkelmia tuolla pään onkaloista löytyy sekä äitini kertomukset asiasta.
Olin aivan innoissani, sillä minusta voisi tulla aivan oikea ballerina! Niin kuin siinä Barbie elokuvassa! Tämä oli tuolloin yksi innostukseni lähde. Huvittavaa kyllä kun nyt ajattelen asiaa.
Mukaan kokeisiin kehotettiin ottamaan uimapuku, balettipuku tai muuten vain tiukka, mutta mukava asu. Itse en omistanut jumppapukua enkä halunnut laittaa uimapukua, joten päädyin legginsseihin sekä toppiin. Näillä varusteilla matka jatkui kohti koulun salia, missä jokaiselle hakijalle annettiin lappu, missä oli oman sukunimensä ensimmäinen kirjain eli minun tapauksessani G. Tämä sitten kiinnitettiin selkään.
Kun kaikki olivat saaneet lappunsa, pyydettiin meitä menemään seinän päähän. En tiennyt mitä tuleman piti, mutta muistan sydämeni pamppailevan tuhatta ja sataa. Minua pelotti ja samaan aikaan olin aivan töpinöissäni. Samassa saliin astui upea ballerina. En voinut ottaa katsettani irti hänestä. Minulla on vieläkin tallella kuva mielessäni miltä hän näytti kauniissa tutussaan. Sellaiseksi minäkin halusin tulla. Ei hetkeäkään kun musiikki alkoi soida ja neiti tutussaan kehotti meitä toistamaan hänen liikkeensä. Teimme työtä käskettyä.
Kiivaasti salin toisella puolella pöytiensä äärellä olevat tuomarit raapustivat kynät suhisten vihkosiinsa. Luultavasti kirjoittivat ylös taitomme. Se lisäsi paineita, mutta nautin kuitenkin ja tein parhaani. Ja se huomattiin, sillä muutaman päivän kuluttua sain viestiä kotiin, että olin tullut valituksi. Taisin pimahtaa täysin, tai niin ainakin äitini kertoi, sillä tätä olin todella toivonut ja sen minä sain!
Loppupeleissä harrastin balettia sen muutaman vuoden kun sitten tanssin lopetin. Syytä en osaa sanoa, mutta nyt jälkeenpäin harmittaa, sillä minusta olisi voinut tulla ehkäpä jopa ammattitanssija, jos onni olisi suonut.
Niin tai näin, tässä sitä nyt ollaan jälleen klassisen baletin pauloissa, sillä olen aloittamassa aikuisbaletin. Olen aivan töpinöissäni, niin kuin ennen vanhaa, jos niin voi sanoa! Tulee aivan lapsuus mieleen. On mahtavaa kun voi harrastaa balettia ilman aikaisempaa kokemusta. Baletin voi aloittaa missä iässä tahansa, mikä on kuin taikaa korvilleni. Tuolloin ei vain voi valmistua ammattitanssijakasi, mutta se ei minua harmita, sillä haluan ymmärtää klassista balettia sekä toiveeni olisi jossain vaiheessa tanssia kärkitossuilla!
Tunnit alkavat parin viikon päästä ja oikein lasken päiviä milloin koittaa se ihana päivä kun voin tokaista ääneen: ”Huomenna alkaa balettitunnit!”
En malta odottaa!
Tulen paljastamaan blogissa kaikki oppimani sekä jakamaan iloni sekä suruni mitä matkanvarrella tulee kohti baletin maailmaa. Jaan suunnitelmani sekä mietteeni, aivan kuin päiväkirjaan. Toiveeni olisi jatkaa klassista baletti mahdollisimman pitkään. Ehkäpä vielä vanhana jo ikää nähneenä rouvana pyörähtelisin klassisen baletin tahtiin pienessä vaaleanpunaisessa tutussa!
Jasmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisesta kommentistasi!